Taivaasta maan päälle

Nyt kun on hieman aikaa kulunut kotiinpalusta, niin on vielä jotain sydämellä ja niitä havaintoja haluan vielä tässä viimeisessä tekstissäni valottaa ja tuoda kiertueen jälkeisiä tunnelmia ilmi.

Filippiläiskirjeessä Paavali kirjoitti kuinka Kristus alensi itsensä ihmiseksi, luopui kirkkaudestaan ja syntyi ihmiseksi tänne meidän joukkoomme. Jumala tuli ihmiseksi ja eli kanssamme. Hän koki meidän surumme, ahdituksen ja jopa varmasti kiusauksen, muttei langennut. Hänet hylättiin omiensa toimesta. Lopulta Hänet ristiinnaulittiin, mutta hautaaminen ei ollut loppu, kuten jopa opetuslapset luulivat. Hän nousi kuolleista ja sitä sanomaa kristikansa on julistanut viimeiset 2000 vuotta.

Miltäköhän Jeesuksesta tuntui Hänen kasvaessaan, kun Hän oppi tuntemaan itsensä Jumalan Poikana ja muisteli kirkkaudessa viettämäänsä aikaa ennen ihmiseksi syntymäänsä? Muistiko Hän sen? Kuinka usein Hän toivoikaan, ettei olisi tullut maan päälle vaan olisi saanut olla Isän luona Taivaassa?

Olemme saaneet kuulla kertomuksia siitä, miten jotkut ovat käyneet Taivaassa tai kokeneet Taivaskokemuksen ja heistä on ollut ikävää palata tänne takaisin maan päälle kuolevaisuuteen ja kärsimykseen. Moni on kertonut, että olisi halunut jäädä sinne, missä ei enää ole kyyneleitä eikä tuskaa ja jatkuva Jumalan läsnäolo. Tämä on toisaalta lohtu meille täällä eläville poisnukkuvien kohdalla. Heillä on oikeasti paljon parempi ja tuskin kukaan heistä haluaisi palata tänne murheen alhoon, missä toki on paljon myös ilon aiheita.

Joka vuosi kun olen ollut 7xSF-kiertueella, olen kokenut ikäänkuin palanneeni "taivaasta" maan päälle. Vaikka kokemusta ei sinällään varmaan voi verrata oikeaan Taivaaseen, niin Jumalan läsnäolo, Isän rakkaus ja Jeesuksen työ on ollut niin käsinkosketeltavaa, että paluu arkeen on aina haastavaa. Paluu elämään, missä ei joka päivä ole uskovien yhteydessä ja rukouksessa. Arkeen, missä välillä Jumala tuntuu hyvin kaukaiselta.

Toki kokemus muistuttaa kaikkia leirikokemuksiani, missä yhteisöllisyys loppuu ja onkin ikäänkuin tyhjän päällä. Silti se ei ole vain sitä. Ymmärrän näkemykset, joiden mukaan näin on, mutta koska olen molempia kokenut, niin 7xSF:n kokemukset Uuden testamentin kaltaisten tilanteiden mukana ollessa, oli paljon muutakin kuin vain reissun mahtavat tunnekokemukset. Jumalan läsnäolo oli välillä käsinkosketeltavaa, sitä ei pysty sanoin selittämään.

Mitä kiertueesta jäi itselle jäljelle? Uusi tuttavuuksia seurakunnista, uskoontuloja, ihmisten puolesta rukoilua ja ryhmässä sekä itsessä tapahtuneita uudistumisia. Toivon ja rukoilen, että oma rukouselämä säilyisi yhtä aktiivisena kuin kiertueella. Nyt ymmärrän vielä paremmin kuin ennen että voin rukoilla ja olla Isään yhteydessä ihan milloin ja missä vain. Hän kuulee sanattomatkin huokaukset eikä Hänelle ole mahdottomia tehtäviä eikä myöskään niin pieniä asioita, mitä ei voisi Hänelle viedä.

Vaikka keidashetkiksi tulevat edelleen muodostumaan seurakunnan kokoontumiset, yhteinen rukous vaimon kanssa ja satunnaiset Gospel Riders- tapaamiset, niin jotain on taas muuttunut. Näin uskon. Mitä tuleva vuosi ennen viimeistä "Se on täytetty 2018"-kiertuetta tuo tullessaan, on Jumalan kädessä. En tiedä missä olemme ensi vuonna, olemmeko Virroilla, Varsinais-Suomessa vai missä. Mutta olimme missä vain, siellä on hyvä olla Jumalan kanssa. Ja eräänä päivänä pääsemme samaan kirkkauteen minne Kristus meni Isän luokse. Tämä on kristityn toivo ja voimavara tässä pimenevässä maailmassa ja se, että Hän on kanssamme joka päivä aikojen loppuun asti. Hän on seuraajissaan Pyhän Hengen kautta. Niin uskomattomalta kuin se joskus meitä uskovia katsoessa tuntuukin :D

Jumala On. Hän muutti minun elämäni, Hän on muuttanut miljoonien muiden elämän. Hän on ilmestynyt joillekin jopa silmin havaittavasti tai korvin kuultavasti. Mutta ennenkaikkea sisäisenä varmuutena ja ilmoituksena siitä, että Hän on elävä Jumala, joka haluaa olla juuri Sinuun yhteydessä, koska on mielistynyt Sinuun. Hän haluaisi viettää aikaa kanssasi, iloita sinusta ja ennenkaikkea antaa kaikki syntisi anteeksi ja puhdistaa kaikesta vääryydestä. Hän haluaa lohduttaa sinua, parantaa sairautesi ja ennenkaikkea sitä, että olisit yhtä läheisessä suhteessa eräänpä päivänä kuin Jeesus Isän kanssa oli ja on.

Elämä Jumalan kanssa ei ole tylsää, päinvastoin! Hän on todellinen seikkailukasvattaja, sen olen saanut oppia! Jännityksellä odotan, mitä saan Hänen kanssaan vielä elämässä kokea. Toki muistaen, että pahimmassa tapauksessa uskovana minua saattaa odottaa sama kohtalo kuin Jeesuksella ja miljoonilla kristityillä ympäri maailmaa. Joka tapauksessa kristityn käy hyvin. Joko Jumala säästää tai sitten Hän ottaa kirkkauteensa. Tässä toivossa on hyvä elää.

Se on täytetty

Sata lasissa 2017 on ohi. Tätä kirjoittaessani on jo yksi työpäivä takanani. Kiertueen ja ryhmän johtamisen tuoma väsymys tuntuu edelleen jäsenissä vaikka mukavasti olen jo palautunut. Muhoksella aamu aukeni sateisena ja aamurukouksella, kuten joka aamu siihenkin saakka. Aamupalan jälkeen kävimme läpi hieman kiertuetta Luontopolkua eteenpäin- työpajan voimavarakorteilla. Wau! Niistä kyllä sai todella upeita hengellisiä metaforia koskien reissua.

Kaikki ei kuitenkaan ollut niin upeaa koko reissun ajan kaikille. Joillekin kiertue oli ollut todella raskas, mikä toki etukäteenkin oli odotettavissa. Tämän olin kirjeessä ennen kiertuetta ryhmälle ilmoittanut. Kyseessä ei ollut eikä tule ensi vuonnakaan olemaan lomareissu. Joka sellaiselle lähtee, niin pettyy pahasti.

Kävimme läpi onnistumisia, hengellisiä kokemuksia ja ihmisten kohtaamisia. Kävimme läpi myös tunteenpurkauksia ja myös ryhmänjohtajien toimia. Emme ihan täyttä kymppiä kaikesta saaneet ja itse tunnistin itsessäni välillä voimakasta turhautumista ryhmäläisten jaksamisesta tai ajotaidoista. Toisaalta herätti ajatuksia se, että miksi ryhmäläiset odottivat ryhmänjohtajan sietävän sellaista palautetta heiltä, mitä he eivät olleet valmiita ottamaan ryhmänjohtajalta vastaan?

Tällaisilla reissuilla ryhmänjohtajakin on kuitenkin vapaaehtoinen ihminen, joka on päättänyt antaa aikansa luotsatakseen ryhmää kolmen viikon ajan. Hän on sopinut tilaisuudet kevään aikana, soitellut seurakuntiin, neuvotellut aikataulut ja majoitukset ruokineen ryhmälle ja itse kiertueella hän usein myös vastaa tilaisuuksien järjestelyistä yhdessä seurakunnan kanssa.

En juurikaan puhunut omasta väsymyksestäni (mikä ehkä oli virhe), mutta useat yöt menivät lyhyillä yöunilla, ryhmäläisten levätessä päivällä soittelin seuraavia paikkoja tai huolsin rikkoutunutta vilkkuvipuani (mikä lopulta oli turhaa). Ryhmänjohtajalla ei useinkaan ole samalla lailla aikaa levätä tai olla omissa oloissaan.

Kaikesta tästä huolimatta pidän ryhmämme reissua onnistuneena ja olen ylpeä ryhmäläisistä, varsinkin niistä jotka koko kolme viikkoa kiersivät mukana. Selvisimme niin helteisistä päivistä kuin räntäsateistakin.

Hengellisesti kiertue ja ryhmänjohtaminen kasvattivat luottamusta ennenkaikkea Jumalan huolenpitoon ja uskollisuuteen. Reissun aikana sain opetuksen siitä, mitä Jeesus puhui huolehtimisesta ja arvojärjestyksestä. Kun siirsin itseäni sivuun ja aloin etsimään oikeasti Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan, niin sain myös sisäisen rauhan. Puhumattakaan siitä, että huolimatta omista unohduksistamme tai väärinkäsityksistä yhdyshenkilöiden kanssa, löytyi joka tilaisuuteen musiikki, yhtä tilaisuutta lukuunottamatta soitin jne. Saimme ruokaa, yösijat ja tankattua pyörämme. Prosessi itsensä sivuun siirtämisestä on edelleen kesken ja se varmaan kestääkin koko elämän ajan.

Ilouutisena sain kuulla, että mm. Pellossa viime vuonna uskoon tullut nuori mies on tämän vuoden kohtaamisen jälkeen alkanut käymään seurakunnassa ja hänessä on tapahtunut selkeä muutos! Tämä on iloinen uutinen.

Mitä ensi vuonna? Lähden td. toiseksi ryhmänjohtajaksi, mutta jätän kevään tilaisuuksien sopimiset ykkösjohtajan harteille omien opiskelujeni takia. Ensi kevään aikana tulisi saada gradu Isoon Kirjaan valmiiksi ja valmistua Pastoraalityön ja johtamisen Master of Arts-tutkinnosta. Haluan silti lähteä kiertueelle vielä viimeisen kerran ja kohdata aikaisemmin tapaamiamme ihmisiä.

Ensi vuonna kiertueen teema on "Se on täytetty", mikä pitää sisällään kaksi merkitystä. Jokainen lukija voi tutkia sydämessään, että mitä tuolla tarkoitetaan. Sitä sanomaa me olemme jo kuuden vuoden ajan julistaneet lukuisilla paikkakunnilla ja ensi vuonna seitsemän ryhmää lähtee jälleen Juhannuspäivänä Isosta Kirjasta Keuruulta julistamaan samaa sanomaa, mutta toivon mukaan myös niittämään sitä mitä on kuuden vuoden ajan kylvetty. Uskomme ja toivomme, että seitsemäntenä vuotena myös ne muurit lopulta murtuvat kuten Jerikossa, kun sitä kierrettiin seitsemän kertaa.

Sydämeeni olen tallettanut muistot ja kohtaamani ihmiset. Ihmiset joiden puolesta rukoilimme, joiden taakkoja kannoimme Taivaan Isän eteen. Heidän ilonsa, surunsa ja toivonsa. Jälleennäkemisen toivo elää jo tässä ajassa. Toivon ja rukoilen tapaavani heistä vielä monia ja saavani itse rohkaisua kohtaamisista ja yhteisestä uskosta. Joidenkin elämänkohtalot riipaisivat. Sanattomia huokauksia Isälle, auta! Kun ei voinut muuta kuin kuunnella, olla läsnä. Välillä kyyneleet valuivat silmistä kun kuuntelin ihmisten rukouspyyntöjä. Välillä taas saimme yhdessä iloita siitä, mitä Jumala oli tehnyt tai teki siinä hetkessä kun yhdessä rukoilimme. Saimme molemmat hämmästellä, että mitä ihmettä Jumala oikein tekee!

Kiitos, että olet osallistunut tähän matkaan lukemalla matkablogiani. Toivottavasti se on herättänyt ajatuksia ja etenkin olen kiitollinen Jumalalle, jos se on saanut sinut miettimään iankaikkisuuskysymyksiä ja saanut sinut hapuilemaan Jumalan puoleen. Toivon myös, että blogini on antanut rohkaisua niille, jotka sitä kaipaavat ja kiinnostusta ensi vuoden kiertueeseen niille, jotka vielä miettivät lähtemistään mukaan!

P.S Vilkun osa tuli lopulta perille ja vilkku toimii taas kuten ennenkin :D

Piste iin päälle

Tänään oli kiertueemme viimeiset viralliset tilaisuudet. Ajelimme Puolangasta Muhokselle ja pääsimme Halpa Halliin nauttimaan lounasta. Torilla meillä oli tilaisuus klo 12. Huomasimme, etten ollut muistanut puhua musiikkivälineistä tai sähköistä vaikka yhdyshenkilön kanssa juttelimme paljonkin puhelimessa. Tai sitten ne olivat vain unohtuneet. Sitäkin sattuu.

Torille alkoi kerääntymään pikkuhiljaa ihmisiä, vaikka alussa näytti että tori on aivan tyhjä. Jumalan Henki vetää ihmisiä edelleen paikalle kuten Jeesuksen aikana. Näin se vaan on.

Huomasin kahden tytön saapuneen torille uteliaina. Eräs ryhmämme nainen kävi heille tarjoamassa lehteä, mutta he eivät halunneet. Kun omaan juontooni tuli tauko, niin menin juttelemaan. Kyselin riparista ja he sanoivat sen olleen kiva. Kerroin oman uskoontulo kertomukseni ja molemmat kuuntelivat. Lopuksi minun piti mennä jatkamaan juontoa ja toivotin heille siunausta. Jos he lukevat tätä, niin siunausta ja terveisiä!

Sitten eräs uskossa oleva kumaraselkäinen mies tuli paikalle. Parkinsonin tauti oli saanut hänet kaksinkerroin. Mieleeni tuli Raamatun kertomus, missä Jeesus rukoili vastaavassa tilanteessa olevan naisen puolesta ja rohkaisin mieleni. Rukoilin tuon raamatunkohdan mukaisesti. Kun olin rukoillut hetken aikaa, niin mies äkkiä kaatuikin taaksepäin syliini. Jatkoin rukoilua ja laskin hänet maahan. Hän kiitti Jeesusta maassa. Selkä ei vielä oiennut, mutta hän sanoi kokeneensa voiman, joka vei kipua pois selästä.

Sitten lähdimme ortodoksiseurakunnan rippileirille ja siellä meitä odotti innokas ja utelias joukko riparilaisia. Olimme varmaan lähes yhtä uteliaita, koska harva meistä oli käynyt ortodoksisessa tilaisuudessa. Kerroin kiertueesta ja Jumalan töistä sillä. Hanna lauloi laulun ja tämän jälkeen heidän pappinsa ja nuoret lauloivat meille, siunasivat lauluilla ja rukouksilla matkamme ja mikä upeinta, pappi kävi vihvomassa vettä pyöriemme päälle siunaten ne ja meidät. Heidän rukouslaulunsa nousivat Raamatun sanasta. Oli kyllä vaikuttava kokemus nähdä erilaista, mutta omalla tavalla niin samanhenkistä rukousta. Laulut olivat hyvin itämaisen kuuloisia säveleltään. Jumala perhe on hyvin moninainen! Ja toki leiriläisistä osa oli ihan samalla asenteella kuin luterilaisellakin riparilla :D

Tämän jälkeen luterilaisen seurakunnan kirkkoherra tarjosi meille seurakuntalolla kahvit. Yksi ryhmän jäsen saateltiin rukouksin ja siunauksin kotimatkalle. Siirryimme torille pitämään viimeisen tilaisuuden. Sateesta huolimatta saimme rukoilla muutamien ihmisten puolesta, yksi tuli uskoon. Kiitos Jeesus!

Kaiken tämän jälkeen siirryimme vielä seurakunnan yhdyshenkilön kotiin saunomaan ja syömään. Se oli todellinen keidashetki. Kaikki tämä tänään tapahtunut oli kuin piste iin päälle, Jumalan silmänisku. Nyt on mukava ja siunattu olo mennä nukkumaan ja huomenna jatkaa Kalajoelle. Ylihuomenna sitten nokka suuntaa kohti kotia Virroilla.

Kolme kertomusta Raamatusta moderneina versioina

Aamu aukeni täällä Paljakassa vielä harmaana. Ajoimme eilen tilaisuuden jälkeen sateessa 40km hienolle mökille. Illan tilaisuudessa lauloi ja puhui evankelista Merja Hautanen ja Jaakko Sopanen.

Merjan kertomus elämästään oli ihmeellinen. Täydellisestä neurologisesta vauriosta, joka oli viemässä häneltä hengen, Jumala paransi ja vuoden ajan hän eli Pyhän Hengen voimassa ruumillisten voimien ollessa lopussa.

Mutta niihin Raamatun kertomuksiin. Vuosi sitten Kemin torilla sain kokea Sykarin kaivon tarinan modernina versiona, kun eräs nainen vähän samalla lailla saatuaan syntinsä anteeksi, lähti hakemaan sukulaisia torille katsomaan meitä. Näinhan Raamatussa Sykarin kaivon nainenkin Jeesuksen kohdattuaan lähti hakemaan kaupunkilaisia.

Tänä vuonna olemme saaneet elää todeksi Laupiaan samarilalaisen kertomuksen ja sen, missä paimen jättää 99 hurskasta ja lähtee etsimään sitä yhtä eksynyttä ja pulassa olevaa lammasta. Ensimmäisestä voit lukea tarkemmin aikaisemmista kirjoituksistani, tämä tapahtui Rovaniemellä.

Viimeinen kertomus muuttui "lihaksi" kun olimme Kittilässä. Etsimme yhtä viime vuonna uskoon tullutta nuorta ihmistä tai siis yritin häntä tavoittaa jotta voisimme kohdata ja jutella. Hän kävikin moikkaamassa, mutta kaverinsa jano vei kaljatelttaan. Toisena päivänä en häntä tavoittanut lainkaan. Illalla seurakunnassa alkurukousta lopettaessani minulla soi puhelin ja tämä ihminen soitti.

Keskeytin oman osuuden ja kehoitin muusikkoamme soittamaan laulun. Itse poistuin puhumaan puhelimeen. Kävi ilmi, että kyseinen henkilö luuli meidän edelleen olevan markkinoilla ja aikoi tulla sinne meitä tapaamaan. Jouduin sanomaan, ettemme enää ole vaan seurakunnassa ja aamulla lähtisimme.

Lopulta tilanne johti siihen, että tilaisuuden jälkeen koko letkamme ajoi tämän ihmisen kerrostalon luokse ja siellä saimme kohdata yhden kadoksissa olleen lampaan ja rukoilla hänen puolestaan. Lukuisten pitkien halausten ja kyynelien lisäksi.

Kun Jumalan sana muuttuu todeksi, niin se voi tehdä kipeää. Mitä ajattelevat nuo 99 hurskasta kun paimen lähtee hakemaan tuota yhtä eksynyttä? Voi tulla paheksuntaa, ihmettelyä jne. Tai kun oikeasti joutuu / saa toimia kuten samarialainen kertomuksessa.

Saatamme lukea Raamattua miettimättä, että millaistakohan olisi, jos ne kuvaukset muuttuisivat todeksi. Me olemme saaneet kokea joidenkin kertomusten moderneja versioita ja itseasiassa nämä 7xSF- kiertueet ovat olleet ajoittain Apostolien tekojen moderneja versioita. Jos ihmiset saisivat kokea, mitä me olemme saaneet kokea, yhä harvempi epäilisi Raamatun paikkansapitävyyttä.

Perille pääsy häämöttää.

Aamu aukeni sateisena klo 5.00. Aamurukouksen myötä alkoi myös sydän aueta Pyhälle Hengelle. Monia ihmisiä tuli matkan varrelta mieleen ja rukoilimme heidän puolestaan.

Tämän matkan aikana olen muutaman kerran saanut toritilaisuuden aikana Raamatun sanan mieleeni ja jakanut sen tilaisuudessa. Moni on tullut sanomaan, että sanoma tuli heille rohkaisuksi. Tämä on tapahtunut aina kun olen hiljaa mielessäni rukoillut, että Jumala antaisi jotain sanottavaa. Muutaman kerran olen myös rukoillut jonkun puolesta ja ihminen on sanonut, että juuri sitä hän oli etukäteen mielessään pyytänyt että joku rukoilisi. Nämä ovat ihmeellisiä asioita!

Ajoimme sateessa Puolankaan ja perillä huomasin tekstiviestin. Lähetys Jokiniemeltä oli saapunut Kuusamon postiin. Tilasin sen Matkahuollon kautta lähetettäväksi...:D Mietin, että mitä teen. Olen tällä hetkellä 200km:n päässä Kuusamosta. Ironista asiassa on myös se, että viesti oli tullut klo 8.34 eli olimme Kuusamon kohdalla silloin, mutta en kuullut viestiä puhelimen ollessa ajotakin taskussa. Nyt vilkku tulee Virroille, mikäli asia hoituu kuten pitäisi.

Pidimme Puolangassa torilla tilaisuuden sateessa, mutta onneksi torilla oli kahviteltta, missä ihmiset pystyivät olemaan sateen suojassa. Olemme syöneet ja levänneet. Klo 18 on seurakunnan tilaisuus. Sen jälkeen suuntaamme kahteen eri yöpaikkaan. Toinen on 8km:n päässä ja toinen 40km:n päässä seurakunnasta.

Huomenna jatkamme kohti Muhosta ja siellä onkin monta tilaisuutta. Sitten on jäljellä enää Kalajoki ja MOJ-meeting. Kolme viikkoa on mennyt nopeasti.

Upea tori ja yllättäviä kohtaamisia siellä ja Nuorisokeskus Oivangissa

Aamulla porot vaelsivat ikkunan alla kun heräsimme. Söimme loistavan aamupalan. Suuntasimme Kuusamon torille aurinkoisessa kelissä. Porotokkia oli välillä tiellä. Torilla tapasimme luterilaisen kirkon, vapaaseurakunnan ja helluntaiseurakunnan yhdyshenkilöt. Torilla ihmiset olivat kiinnostuneita kerhostamme. Seurakunnat antoivat tervehdyksensä ja luterilainen kanttori ja kappalainen laulattivat virren. Tämän jälkeen oli meidän vuoromme. Jälleen kerran saimme jakaa Jumalan sanaa sekä musiikin että puheiden muodossa.

Aivan loppupuolella ennen lähtöä juttelimme nuoren naisen kanssa (Pentin kehuttua tätä kauniiksi) ja kysyin, että milloin hän oli kuullut viimeksi, että Jumala rakastaa häntä? Hän sanoi, että viikko sitten rippijuhlissa. Juttelimme uskosta ja Jumalasta hyvässä hengessä vaikka hän sanoi, että on enemmänkin ateisti, mutta avoin kaikille uskonnoille ja ajatuksille.

Kun teimme lähtöä nuoriso-ja luontomatkailukeskus Oivankiin, hän kuuli sen ja kysyi, että milloin menemme sinne? Sanoin, että tässä ihan heti. Hän käski sanoa terveisiä punatukkaiselle keittiötyöntekijälle, Riitalle. Kun saavuimme Oivankiin, niin Panu oli siellä vastassa iloisesti ja kertoi meille lyhyesti paikasta ja sitten lähdimme kahville. Keittiössä punalettinen nuori nainen tuli morjestamaan ja kerroin terveiset torilla tapaamaltamme Joannalta. Riitta ihmetteli, että miten olimme hänen ystäväänsä törmänneet. Kerroin ja tajusin myös samalla, että minähän tunsin Riitan nuorisokeskuksien työntekijäpäiviltä :D Hän oli yksi, jolle marraskuussa Hyvärilässä lupasin, että kiertueemme tänä vuonna kyllä vierailee myös Oivangissa. Viime vuonna ikävä kyllä ajoimme vain ohi ajaessamme Vasaraperään yöksi.

En usko sattumaan, vaan johdatukseen. En vielä tiedä mikä tarkoitus tällä kaikella on. Se selviää aikanaan. Oli erittäin mukavaa saada Panulta ohjattu kierros nuorisokeskuksessa ja sain tutustua jälleen yhteen hienoista keskuksista! Kiitos vielä!

Päivän pettymys oli se, että tilaamani osa ei ollut tullut Seinäjoelta eikä Matkahuollossa tiedetty edes, että onko se lähtenyt eikä tiedetty myöskään Jokiniemellä Seinäjoella.En siis tätä kirjoittaessani tiedä missä tilaamani on kulkee.

Luotan kuitenkin siihen, että Jumala kyllä asian järjestää ja osa löytyy jostain. Kohta saunaan ja iloisin mielin illanviettoon. Huomenna on aamurukous klo 5 ja startti klo 8 kohti Puolankaa. Enää jäljellä on Muhos ja sitten maaliin Kalajoelle.

Hyttysiä, markkinoita ja lepoa

Kittilässä saimme olla markkinoilla tapaamassa ihmisiä. Saimme tavata tuttuja myyjiä ja muitakin ihmisiä. Vastaanotto oli hieman vaisumpaa kuin vuosi sitten. Yhden yön valvoin lähes kokonaan hyttysten takia, mutta sitten ostin karkoittimen.

Tapasimme myös yhden viime vuonna uskoontulleen nuoren ihmisen. Hän jäi rukoustemme piiriin, niin haastavaa vaikutti elämä edelleen olevan. Haikein mielin ajoimme majoitukseen 35km:n päähän ja valmistauduimme seuraavan päivän ajomatkaan kohti Kemijärveä.

Aamu aukeni aikaisin ja hyttyset olivat kuolleet. Ajoimme Kemijärvelle,missä pidimme kaksi tilaisuutta. Toisen torilla ja toisen seurakunnassa. Saimme virvoittua seurakunnan tilaisuudessa ja väsyneet jäsenemme virkistyivät ja henki uudistui. Ikävä kyllä yhden torilla mukaan liittyneen ridersin pyörän takalaakeri sanoi sopimuksen irti... Oli vaan sama pyörä mistä hajosi bensapumppu viime vuonna.

Emme aina tiedä, mikä on kaiken tarkoitus. Tässäkin kohtaa joudumme tyytymään siihen. Motoristi vaimoineen jäi Kemijärvelle selvittämään laakerin saatavuutta ja kuulemma sellainen löytyikin Rovaniemeltä.

Tänään ajoimme Rukalle ja saimme levätä täällä tänään. Olemme käyneet 7km:n lenkillä patikkaretkellä ja syöneet hyvin. Huomenna meillä on yksi tilaisuus torilla klo 11. Muuten on lepoa. Toivon ja rukoilen myös, että saan vilkkuosan Matkahuoltoon. Ajatuksena on käydä myös Oivangissa. Nyt odottelen, että pyykkikone lakkaa pesemästä ja saan pyykit kuivumaan.

Koleaa aamua ja kaunista jokirantaa

Muoniossa toissa-aamu aukeni aurinkoisempana, mutta kylmänä. Aamulla ajattelimme, että voisimme tulla markkinoilta takaisin majoitukseen lepäämään, koska kaikki olivat aika väsyneitä edellisen päivän kelissä ajamisesta ja muutenkin kiertueesta, joka oli puolivälissä.

Lähdimme markkinoille, missä edelleen tuuli aika kylmästi. Ihmisiä oli niukasti, mutta he toivottivat meidät ystävällisesti tervetulleiksi. Navakassa tuulessa pystytimme teltan ja taistelimme, ettei se lähtenyt tuulen mukana lentoon.

Pidimme yhden setin ensin ja sitten jostain tuli ajatus pitää myös toinen, koska ajattelimme että ihmisiä saattaisi tulla lisää. Takaraivossa tosin oli aamurukouksessa saatu saatu ajatus levosta majoituspaikassa, mutta ajattelimme että ehtisimme myös levätä.

Toiseen settiin ei hirveästi uusia ihmisiä tullut, joten pidimme sen lyhyempänä. Joidenkin ihmisten puolesta rukoilimme ja mainostimme nuorten työpajan kahvilaa sekä paria lasten pitämää myyntipistettä. Lopulta pakkasimme tavarat ja lähdimme Shellille syömään. Matkalla sinne oli tietyö, joka aiheutti hieman haasteita muutamille jäsenillemme. Ajoin toisen pyörän loppumatkan huoltoasemalle, koska tiessä oli kaistojen välissä korkea hiekkavalli.

Kokeilin molempien pyöriä (custom) hiekkaparkkipaikalla ja niitä oli yllättävän helppo käsitellä. Moni pelkää hidasajoa ja sanoo, ettei ole voimaa vaikka oikeasti kyse on pyörän käsittelystä kaasun, takajarrun ja kytkimen kanssa.

Söimme ja palasimme majoitukseen odottamaan avaimenhakijaa. Muut lepäsivät. Oma leponi menikin tankkilaukun mekanismin korjaamiseen, mutta lähdimme lopulta virkeinä kohti Kittilää. Matkamme kestikin hieman kauemmin kuin olimme ajatelleet kaupassakäynnin ja tankkauksen takia. Perillä odotti aurinkoinen jokiranta ja täydellinen rauha. Saunassa käytyämme saimme nukkua levolliset yöunet ja saimme jatkaa kohti uusia seikkailuja.

Räntää, vesisadetta, erilaista kulttuuria ja tuntureita

Eilinen aamu aukeni vesisateessa ja sellaisena päivä jatkui koko päivän. Ajoimme Sieppisjärvelle puuskittaisessa tuulessa sateen piiskatessa tietä ja meitä. Perillä löysimme pienen helluntaiseurakunnan joka sinnittelee muutaman aktiivin avulla palvellen Herraa ja Kolaria.

Saimme kuivattaa tavaramme ja nauttia lounaan. Sitten suuntasimme kohti Kolarin keskustaa ja K-markettia. Kun näin paikan sateen piiskatessa pihaa, ajattelin ettei tässä ole mitään järkeä. Ihmiset kulkivat kauppaan ja takaisin, me pystytimme telttaa sateen ja tuulen yltyessä. Huomasimme, että kitara oli unohtunut seurakuntaan eikä meillä ollut mitään soitinta. Alakulo ja epäusko meinasi todella iskeä.

Pidimme kuitenkin pienen tilaisuuden, kerroimme kiertueesta ja ihmiset kuuntelivat autoissaan. Jotkut kävivät juttelemassa. Osa torjui lehdet tylysti. Lopulta toivotimme siunausta kunnalle ja poistuimme Sieppijärvelle, missä saimme taas syödä ja valmistautua rukouskokoukseen. Alkoi taistelu. Jäädäkkö koko ajaksi vai lähteä aikaisemmin, koska Muonioon oli Ylläksen ja Äkäslompolon kautta kahden tunnin matka kaatosateessa. Lopulta päätimme, että kerromme kiertueesta, laulamme pari laulua ja siunaamme seurakuntaa heidän jäädessään vielä rukoilemaan ja suuntaamme kohti Äkäslompoloa, mistä saisimme avaimen Muonion seurakuntakeskukseen.

Ajoimme Ylläksen maisemareittiä, mutta emme nähneet mitään maisemia sateen ja tuulen takia. Jounin kauppakeskuksessa oli Edu Kettusen konsertti alkamassa ja vaihdoimme hänen kanssaan muutaman sanan. Kata toi meille avaimen ja jatkoimme matkaa kun olimme hieman kertoneet, että mistä oikein kiertueessa oli kyse.

Olostunturia ennen alkoi sataa räntää ja lämpötila oli kaksi astetta. Räntä tiivistyi visiiriin ja pyörän etupleksiin, mikä oli kyllä itselle ihan tuttu ilmiö. Nauratti. Nyt on heinäkuu. Muille ilmiö oli vieraampi. Pääsimme perille märkinä ja osa todella kylmissään. Söimme iltapalan ja menimme nukkumaan. Sain oman pienen yksiön omalla vessalla. Luksusta. Pesin nyrkkipyykkiä ja kuivatin patterilla yön.

Nyt olemme Kittilän Alakylässä. Tästä päivästä ajattelin kirjoittaa huomenna, nyt on pakko alkaa nukkua. Hyvää yötä!

Kun Laupias samarilainen- tarina muuttuu todeksi ja sade loppuu rukouksella.

ROVANIEMI

Eilen oli niin ihmeellinen päivä, etten ehtinyt enkä jaksanut kirjoittaa blogia. Ajoimme Rovaniemelle ja saimme lounaan helluntaiseurakunnassa. Pienellä kiireellä lähdimme Lordin aukiolle. Siellä saimme vastaamme heti kiukkuisen kauppiaan, joka vaati meitä siirtämään motskarit pois liikkeiden edestä (eivät olleet kulkureitillä). Yritin selittää hänelle, että meillä oli lupa tuoda ne aukiolle. No lopulta siirsimme ne vastapäätä olevan rakennuksen eteen. Hän oli sama mies kuin vuosi sitten ja samat vaatimukset.

Välittömästi pysäköinnin jälkeen tuli toinen "häirikkö", hänkin tuttu viime vuodelta. Humalainen nuori nainen, joka kertoi saaneensa joskus kosketuksen Jeesukselta, mutta maailma oli vienyt. Hänellä oli pieni mäyräkoira mukana, jota kävi kyllä sääliksi.

Hetken päästä Hannele ryhmästämme tuli sanomaan, että penkillä istuu ranskalainen tyttö, joka itkee. Hän oli loukkaantunut selästään Norjassa ja oli menossa tänään tiistaina osteopaatille, eikä hänellä ollut yösijaa eikä tietoa sellaisesta. Myöhemmin kävi ilmi, että varaus ei ollut mennyt läpi, vaikka hän oli yrittänyt klo 8-12 ja kun se meni läpi, tuli ilmoitus, että joku muu oli sen jo vienyt.

Soitin yhteyshenkilöllemme, joka suostui siihen, että Han¨ei saisi tulla seurakuntaan samaan majoitustilaan naisten kanssa. Han¨ei ilostui kun kuuli uutisen ja että ruokaakin järjestyisi. Hän katseli ja kuunteli tilaisuuttamme kiinnostuneena Hannen tulkatessa.

Loppupuolella tilaisuutta tämä tuttu nuori nainen yritti mennä laulamaan kesken laulun, mutta kun kielsin, hän alkoi uhoamaan että "hänen kaupungissaan" ei kukaan määräile. Kysyin, että kenen kaupungissa, niin hän sanoi Romuluksen ja Remuksen ja muitakin jumalia alkoi tulemaan suusta. Käskin häntä istumaan Jeesuksen nimeä käyttäen, mutta siitä hän vasta pillastuikin, hyvä kun ei tullut päälle. Kasvot melkein kasvoissani hän pihisi pimeää vihaa. Katsoin parhaaksi väistyä hiljaa rukoillen. Kun istuin toiselle penkille, niin hän tuli vielä uhoamaan, että Raamatun alussa sanotaan "Minä olen, eläkä sinä väitä että sinä olet!". Sanoin, että Raamatun mukaan Pyhä Henki on uskovassa joten Jeesuksen nimessä vaikene. Käskin hänessä olevaa henkivaltaa hiljenemään. Hän väistyi ja myyhdenöhemmin lähti kokonaan paikalta kun lauloimme siunauslaulua.

Palasimme seurakuntaan ja Han¨ei pääsi sinne moottoripyörän kyydissä. Oli kuulemma ensimmäinen kerta elämässä. Tästä saimme ajatuksen, että ehkä voisi ajaa enemmänkin. Seurakunnan Hannu olikin jo ajatellut mennä yhden vapaaehtoisen kanssa ajelulle. Tämäkään ei ollut ollut koskaan moottoripyörän kyydissä. Kävimme ajamassa 100km:n lenkin. Han¨ei pääsi kokemaan saunan, sai olla moottoripyöräkyydissä ja hänestä pidettiin huolta.

Tänään hän aamulla halusi laulaa meille rakkauslaulun ranskaksi. Koska oli kokenut saaneensa rakkaudellista huolenpitoa ja kohtelua. Kun mietimme jatkoa ja hänen yösijaansa, mieleeni tuli että voisiko hän jäädä vielä seurakuntaan yöksi vaikka me lähdemme. Tuli mieleen Laupiaan samarialaisen sanat:"Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin."

Sovimme asiasta ja Hanei sai jäädä vielä yöksi. Kulujahan ei asiasta tullut, mutta tunnettu tarina muuttui tässä viimeistä piirtoaan myöten moderniksi versioksi. Kyynelsilmin erosimme hänestä. Jo aamulla aikaisemmin olin saattanut neljä ryhmän jäsentä tankin kautta kotimatkalle. Myös uskollinen autonkuljettajamme Aino poistui kotimatkalle. Erojen aamupäivä. Jälleennäkemisen toivossa eläen.

PELLO

Ajoimme Pelloon porojakin nähden kauniiden lappilaisten maisemien vilistessä silmissä. Alussa oli pieniä kommelluksia navigaattorin vanhan ohjelman takia. Näytti risteykset hieman erilailla, mutta selvisimme. Huomasin Rovaniemellä, että takaiskarin stefa vuotaa. Vuoden vanha iskari. Onnksi se on mallia, johon saa varaosia. Rukoilen, että se kestää vielä loppureissun tai löytyy apu matkalta, jos ei kestä.

Pellossa oli ruokakassijakelu tullessamme. Juttelimme ihmisten kanssa ja kun hiljeni, otin nokoset. Nukahdin tunniksi heti kun pää kosketti tyynyä. Päätimme käydä syömässä ennen tilaisuutta, joka alkoi klo 18. Hieman tuli kiire ja alkoi myös sataa kesken syömisen. Kun lähdimme Eero Mäntyrannan aukiolle, niin satoi kaatamalla. Epätoivo meinasi vallata mielen, mutta muistin viime vuoden jolloin sade ja tuuli väistyi kuin rukoilimme. Menimme Minnan kanssa rantaan ja aloimme rukoustaistelun katseet taivasta kohden kohotettuina. Sade ei lakannut. Palasimme ryhmän luokse. Aloitimme tilaisuuden. Sade yltyi. Katseeni tavoitti miehen, joka tuli uskoon viime vuonna ja näytti sateen takia tekevän lähtöä. Riensin hänen luokseen ja hän muisti minut. Olin rukoillut hänen puolestaan vuosi sitten. Hän ilostui ja ihmetteli, että kuinka hänet vielä muistin! Hänellä oli taas syntymäpäivä.

Kun rukoilimme hänen puolestaan, niin sade piiskasi niskaani. Sanoin, että Jumala voi parantaa ja Jumala voi lopettaa myös sateen. Kun sanoin aamenen, niin sade lakkasi.

Kun myöhemmin rukoilin erään naisen puolesta, niin hän sanoi sen vahvistaneen sen, mitä oli pyytänyt mielessään. Tämän rohkaisi minua suuresti! Sain myös rukoilla erään nuoren miehen puolesta, joka rukoili viime vuonna pelastusrukouksen ja rukoilin myös hänen veljensä ja kaveriensa puolesta. Hän oli miettinyt, että muistankohan häntä, kun näki motskarit seurakunnan edessä. Oli iloinen kun muistin hänet!

Huomenna kohti Kolaria ja Muoniota sekä uusia seikkailuja! Elämä Jumalan kanssa ei todellakaan ole tylsää, päinvastoin. Pyykkikonetta saa rukoilla....;)

Ex-Criminals

Eilen Torniossa ja tänään Kemissä saimme kuulla kertomuksia siitä, miten todella alhaaltakin voidaan pelastua. Ihminen joka oli elänyt reppu selässä pitkin Helsingin katuja todella vaikeassa huumekoukussa, sai uskoontulon myötä vapautua, löysi puolison ja opiskeli itselleen lähihoitajan ammatin kurssinsa parhailla arvosanoilla.

Toinen oli ollut Tornion ja Kemin tunnettu alkoholisti ja kaman käyttäjä. Hän vietti yönsä puistoissa ja luuli elämänsä jo menneen ohi ja loppuvan, kun Jumala puuttui tilanteeseen.

Kun kuunteli näitä tarinoita ja katseli näitä ihmisiä, ei voinut muuta kuin ihmetellä, että mitä Jumala oikein tekee! Aivan uskomattomia muutoksia, mitä ei mikään terapia, psykologia tai muu inhimmillinen ole pystynyt muuttamaan. Ihan käsittämätöntä.

Jukka Tolonen oli mukana porukassa ja hänen tarinansa jo monikin tuntee. Voi että, kun useampi ihminen kääntyisi Jumalan puoleen ja saisi uuden elämän, uuden mahdollisuuden.

Sinä, joka luet tätä blogia, mutta et ole vielä uskossa, voit rukoilla seuraavan rukouksen:

"Rakas Jeesus. Anna mun synnit anteeksi ja tule minun sydämeni Herraksi. Haluan tehdä parannuksen ja kääntyä pois synneistäni. Kiitos, että menit ristille puolestani ja sovitit syntini. Aamen!"

Tästä voi alkaa sinulle uusi elämä, joka ei ole helppoa, mutta perillä odottaa iankaikkinen elämä Jumala yhteydessä ja kirkkaudessa sekä saat jo tässä elämässä elää elämää, millä on tarkoitus ja suunta. Jumalalla on sinulle suunnitelma, olet Hänen kuvansa.

Mikä on sinun valintasi?

Meistä uskovista jokainen on siinä mielessä ex-criminaali, että jokainen meistä on rikkonut Jumalaa vastaan ja on Jumalan kirkkautta vailla. Sen takia Jeesus meni ristille ja sovitti syntimme, koska me emme omassa voimassamme pysty syntejämme sovittamaan ja hyvittämään.

Tätä kirjoittaessani, loppui juuri suomalainen jumalanpalvelus. Nyt alhaalla kuulosti alkaneen burmalainen jumalanpalvelus ja klo 16 on kansainvälinen jumalanpalvelus.

Kolme jumalanpalvelusta sunnuntain aikana, mahtavaa! Kiitos Herralle Kemin helluntaiseurakunnasta!

Itselleen kuolemisen tiellä

Eilinen päivä oli kuuma ja aurinkoinen. Mutta se oli myös aikamoinen henkinen ja hengellinen koetus. Jouduimme kohtaamaan oman pienuutemme ja myös sen, että Jeesuksen on saatava kasvaa ja meidän pienentyä.

Meidät oli kutsuttu Ex-Criminal Day:hin ja olimme siinä uskossa, että meillä on siellä oma lava-aika. Olihan päivä pitkä eli olimme varautuneet olemaan tapahtumassa kahdeksan tuntia. Lava-ajan piti olla klo 17-18. Muuten päivystäisimme tapahtumassa ja kohtaisimme ihmisiä.

Lounaaseen mennessä moni sanoi, että kyllä on kovaa maata. Moni kieltäytyi ottamasta kiertuelehteä ja oli muutenkin torjuva. Lounaalla kuulin, että eräällä miehellä olisi kuulemma todistusvuoro klo 17. Tämä herätti kysymyksen, että eikös meillä ole silloin vuoro?

Kerroin tämän yhdyshenkilöllemme ja hän otti asiasta selvää. Kävi ilmi, ettei meillä olisi tunnin aikaa vaan lyhyt puhe ja pari biisiä. Mielellään mahdollisimman pian. Täytyy tunnustaa, että meinasi kyllä kuohahtaa! Olimme olleet kolme tuntia odottamassa oman tilaisuuden alkua ja sitä ei olisikaan. Meidät oli mainoksissa merkitty yhdeksi esillä olevaksi tahoksi. Sain kuitenkin kerrottua kiertueesta ja pojat lauloivat kaksi koskettavaa laulua.

Tilaisuuden lopussa sain kertoa eräälle Jumalaa etsivälle perheenäidille evankeliumin minuutissa. Hän jäi miettimään asiaa. Juuri ennen pyörän käynnistystä paikalla pölähti pariskunta, joka kaipasi muutosta elämään. Annoin heille Mahdollisuus muutokseen-kirjaset. He jäivät kuuntelemaan musiikkia ja lopuksi meidät vielä siunattiin matkalle.

Illalla saimme vielä paistettuja lettuja ja makkaraa sekä kävimme sisäsatamassa kiertelemässä. Sain rukoilla yhden miehen puolesta ja kutsua seurakuntaan. Muutkin olivat saaneet hyviä kohtaamisia, mutta myös kohdanneet kylmyyttä. Vähän siellä bileporukan keskellä oli orpo olo.

Kun tänä aamuna rukoilimme, koin että Jumala puhui itsensä sivuun laittamisesta ja siitä, että yritämmekö korottaa itseämme motskareiden ja liivien avulla. Nyt jouduimme tyytymään perjantaina "lämmittelybändin" rooliin ja eilen meillä olikin pienempi rooli kuin luulimme. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että työ on Jumalan, ei meidän.

Vilkku on edelleen pimeänä.