sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Itselleen kuolemisen tiellä

Eilinen päivä oli kuuma ja aurinkoinen. Mutta se oli myös aikamoinen henkinen ja hengellinen koetus. Jouduimme kohtaamaan oman pienuutemme ja myös sen, että Jeesuksen on saatava kasvaa ja meidän pienentyä.

Meidät oli kutsuttu Ex-Criminal Day:hin ja olimme siinä uskossa, että meillä on siellä oma lava-aika. Olihan päivä pitkä eli olimme varautuneet olemaan tapahtumassa kahdeksan tuntia. Lava-ajan piti olla klo 17-18. Muuten päivystäisimme tapahtumassa ja kohtaisimme ihmisiä.

Lounaaseen mennessä moni sanoi, että kyllä on kovaa maata. Moni kieltäytyi ottamasta kiertuelehteä ja oli muutenkin torjuva. Lounaalla kuulin, että eräällä miehellä olisi kuulemma todistusvuoro klo 17. Tämä herätti kysymyksen, että eikös meillä ole silloin vuoro?

Kerroin tämän yhdyshenkilöllemme ja hän otti asiasta selvää. Kävi ilmi, ettei meillä olisi tunnin aikaa vaan lyhyt puhe ja pari biisiä. Mielellään mahdollisimman pian. Täytyy tunnustaa, että meinasi kyllä kuohahtaa! Olimme olleet kolme tuntia odottamassa oman tilaisuuden alkua ja sitä ei olisikaan. Meidät oli mainoksissa merkitty yhdeksi esillä olevaksi tahoksi. Sain kuitenkin kerrottua kiertueesta ja pojat lauloivat kaksi koskettavaa laulua.

Tilaisuuden lopussa sain kertoa eräälle Jumalaa etsivälle perheenäidille evankeliumin minuutissa. Hän jäi miettimään asiaa. Juuri ennen pyörän käynnistystä paikalla pölähti pariskunta, joka kaipasi muutosta elämään. Annoin heille Mahdollisuus muutokseen-kirjaset. He jäivät kuuntelemaan musiikkia ja lopuksi meidät vielä siunattiin matkalle.

Illalla saimme vielä paistettuja lettuja ja makkaraa sekä kävimme sisäsatamassa kiertelemässä. Sain rukoilla yhden miehen puolesta ja kutsua seurakuntaan. Muutkin olivat saaneet hyviä kohtaamisia, mutta myös kohdanneet kylmyyttä. Vähän siellä bileporukan keskellä oli orpo olo.

Kun tänä aamuna rukoilimme, koin että Jumala puhui itsensä sivuun laittamisesta ja siitä, että yritämmekö korottaa itseämme motskareiden ja liivien avulla. Nyt jouduimme tyytymään perjantaina "lämmittelybändin" rooliin ja eilen meillä olikin pienempi rooli kuin luulimme. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että työ on Jumalan, ei meidän.

Vilkku on edelleen pimeänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti