Tänään oli kiertueemme viimeiset viralliset tilaisuudet. Ajelimme Puolangasta Muhokselle ja pääsimme Halpa Halliin nauttimaan lounasta. Torilla meillä oli tilaisuus klo 12. Huomasimme, etten ollut muistanut puhua musiikkivälineistä tai sähköistä vaikka yhdyshenkilön kanssa juttelimme paljonkin puhelimessa. Tai sitten ne olivat vain unohtuneet. Sitäkin sattuu.
Torille alkoi kerääntymään pikkuhiljaa ihmisiä, vaikka alussa näytti että tori on aivan tyhjä. Jumalan Henki vetää ihmisiä edelleen paikalle kuten Jeesuksen aikana. Näin se vaan on.
Huomasin kahden tytön saapuneen torille uteliaina. Eräs ryhmämme nainen kävi heille tarjoamassa lehteä, mutta he eivät halunneet. Kun omaan juontooni tuli tauko, niin menin juttelemaan. Kyselin riparista ja he sanoivat sen olleen kiva. Kerroin oman uskoontulo kertomukseni ja molemmat kuuntelivat. Lopuksi minun piti mennä jatkamaan juontoa ja toivotin heille siunausta. Jos he lukevat tätä, niin siunausta ja terveisiä!
Sitten eräs uskossa oleva kumaraselkäinen mies tuli paikalle. Parkinsonin tauti oli saanut hänet kaksinkerroin. Mieleeni tuli Raamatun kertomus, missä Jeesus rukoili vastaavassa tilanteessa olevan naisen puolesta ja rohkaisin mieleni. Rukoilin tuon raamatunkohdan mukaisesti. Kun olin rukoillut hetken aikaa, niin mies äkkiä kaatuikin taaksepäin syliini. Jatkoin rukoilua ja laskin hänet maahan. Hän kiitti Jeesusta maassa. Selkä ei vielä oiennut, mutta hän sanoi kokeneensa voiman, joka vei kipua pois selästä.
Sitten lähdimme ortodoksiseurakunnan rippileirille ja siellä meitä odotti innokas ja utelias joukko riparilaisia. Olimme varmaan lähes yhtä uteliaita, koska harva meistä oli käynyt ortodoksisessa tilaisuudessa. Kerroin kiertueesta ja Jumalan töistä sillä. Hanna lauloi laulun ja tämän jälkeen heidän pappinsa ja nuoret lauloivat meille, siunasivat lauluilla ja rukouksilla matkamme ja mikä upeinta, pappi kävi vihvomassa vettä pyöriemme päälle siunaten ne ja meidät. Heidän rukouslaulunsa nousivat Raamatun sanasta. Oli kyllä vaikuttava kokemus nähdä erilaista, mutta omalla tavalla niin samanhenkistä rukousta. Laulut olivat hyvin itämaisen kuuloisia säveleltään. Jumala perhe on hyvin moninainen! Ja toki leiriläisistä osa oli ihan samalla asenteella kuin luterilaisellakin riparilla :D
Tämän jälkeen luterilaisen seurakunnan kirkkoherra tarjosi meille seurakuntalolla kahvit. Yksi ryhmän jäsen saateltiin rukouksin ja siunauksin kotimatkalle. Siirryimme torille pitämään viimeisen tilaisuuden. Sateesta huolimatta saimme rukoilla muutamien ihmisten puolesta, yksi tuli uskoon. Kiitos Jeesus!
Kaiken tämän jälkeen siirryimme vielä seurakunnan yhdyshenkilön kotiin saunomaan ja syömään. Se oli todellinen keidashetki. Kaikki tämä tänään tapahtunut oli kuin piste iin päälle, Jumalan silmänisku. Nyt on mukava ja siunattu olo mennä nukkumaan ja huomenna jatkaa Kalajoelle. Ylihuomenna sitten nokka suuntaa kohti kotia Virroilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti